Meillä on nyt jatkunut vauhko aikaa jo viidettä päivää... Ruoka ei maistu ja ulos pitäisi päästä jatkuvasti, viime yönä tuli 02.30 raapimaan jalkaani kun olisi pitänyt jälleen lähteä katsastamaan kulmakunnan gigollot. Leikkiä ei Bean kanssa jaksa kun kaiket yöt pitää valvoa ja kuulostella jos vaikka joku tulisi. Ulkona kun ollaan, niin joka polku merkataan jotta varmasti urhot kylään meille osaisivat ja kun omalle kotitielle tullaan, niin siinä laitetaan jarrut päälle...
Toissa päivänä Pinja veti päänsä pannan läpi ja lähti Tuusulanjärven jäälle juoksemaan, kiersi lähitienoon pihapiirit uroskoiraa etsien, onneksi ei löytynyt ja tällä kertaa toimi Bea houkuttimena jotta tuo narttu kotiin takaisin saatiin.
Eilen oltiin Bean kanssa koirapuistossa, siellä oli muutama uroskoiria jotka haistelivat Beaa ihmeissään kun luultavasti tuoksui Pinjan juoksu siinä, kylki kyljessä juoksentelivat, kotiin kun tultiin, niin Pinja nuuhki Beaa ihmeissään kun montakin poikakoiraa siinä tuoksui.
TASAN EI KÄY ONNENLAHJAT!
No huh, huh. Kylläpä Pinja on päässyt miehen makuun, kun noin kamalasti niitä etsii :=( Ei käy kateeksi, mutta onneks menee pian ohi lemmentuska! Rapsut tytöille ja hyvää kevään odotusta Sarille ja Matille
VastaaPoistaKuvittelin ennen, että uroksissa on kestämistä kun lähistöllä on joku narttu kiimassa...
VastaaPoistamutta kyllä on sietämätöntä myös kun on kiimanen narttu talossa =(
Mukavaa kevään odotusta myös teille kaikille.
Sitä kun on kerran makuun päässyt niin .... :-)nartuilla on kirjaimellisesti juoksuaika. Meillä Barbi ja Fudge juoksee tärppien aikaan lattiaan melkein uran - toinen pää urasta on ulko-ovella.
VastaaPoista