Bea ei ymmärtänyt mitä se äiti ulisi ja itki pellon laidalla ja mitähän sitä olisi pitänytkään itse tehdä.
Lopuksi oli sitten Ansan vuoro,
Ansa lähti kun raketti ja homma oli alusta loppuun asti hallittua, MESTARI jo syntyessään.
Tämän jälkeen lähdimme vielä metsään jalottelemaan ja opettelemaan vapaana oloa.
Ensin molemmat neidit oli sitä mieltä että kaikkien mukaan voi lähteä ja KYLLÄ NE MUUT MINUA SEURAAVAT! Näin kun ei käynytkään, niin johan rupesivat tytöt seuraamaan, että mitäs tuo äippä täällä touhuaa ja näin äipästä mallia ottamalla oppivat sosiaalisiksi metsässä kulkijoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti