keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Minun rakkaat karvakorvat...

Paras ystäväni, saattaa lihota, laiskistua, sairastua, harmaantua... silti se on rakas. 
Paljon rakkaampi kun silloin kun oli pentu, villi, eloisa, hyvässä lihaskunnossa valloittaen maailmaa.
Kun yhteisen matkan aloitimme, päätin sen myös loppuun asti viedä, haluan tehdä ystäväni elämästä helppoa, mahdollisimman terveellistä, iloista ja haluan sen tuntea olevansa rakastettu, ei hyötyesine eikä kiertopalkinto.  Haluan antaa myös arvokkaat päivät silloin kun se on jo harmaa ja kulku hitaampaa enkä ikinä nuorempaan vaihtaisi.
-Sari

Niin totta !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti